Mamman sämpylät

  • Isoäidilläni oli tapana ostaa jokaisella kauppareissulla kermaa. ”Jos vaikka joku sattuu tulemaan”, mamma myhäili suu muikeana.

    Kerma oli tarkoitettu yllätysvieraiden kahviin. Pula-aikana kaikesta säästänyt isoäitini ei olisi kuuna päivänä tarjonnut kahvin kanssa maitoa. Kermaa sen olla piti.

    Yllätysvieraita ei ihan joka viikolle riittänyt, joten kermasta oli leivottava jotain hyödyllistä ennen kuin se pilaantui. Mamma pyöräyttikin yleensä sämpylät ja pari kuivakakkua kermapurkillisesta. Aina samaa laatua. Ja joka viikko.

    Sämpylöitä ja kuivakakkuja riitti kätevästi tuliaisiksi. Joka viikko. ”Lastenlapsille, jotka niin tykkäävät mamman sämpylöistä.”

    Hyviähän sämpylät olivatkin, mutta kaikkeen kyllästyy, kun syö samaa makua jatkuvasti. Vuosikausiin en edes maistanut mamman tiikeri- ja maustekakkuja. Kiitti mulle riitti.

    Jokin aika sitten oivalsin jotain geeniperimän voimasta vatkatessani ties kuinka monetta pullataikinaa: olin kaavoihin kangistunut. Leivoin aina samoja herkkuja yhä uudestaan ja uudestaan. Pullaa kerran kuussa ja sitten sesongin mukaisia piirakoita niin orjallisesti, että mieskin tiesi jo odottaa sitruunatorttua kevätauringon pilkistäessä.

    Milloin olin viimeksi kokeillut uutta reseptiä? En muistanut. Minähän olin kuin mamma.

    Päätin siltä seisomalta leipoa jotain uusvanhaa. Löysin kuluneesta kotitalouskirjasta tiikerikakun reseptin. Sitähän mammakin leipoi!

    En malttanut odottaa leipomuksen jäähtymistä, vaan leikkasin tuoreeltaan paksun siivun. Mielettömän hyvää! Kas, etten tätä aikaisemmin keksinyt.

    Ensi viikolla nostatan kermasämpylöitä.

    Herkullisia leivontahetkiä!

    pirttihirmu(a)loviisanaitta.fi

    PS. Nostalgisiin leivontahetkiin sopivat Talan uusvanhat leivontatarvikkeet, joita myydään Loviisan Aitassa. Mummolatyyli inspiroi!