Sisustukseen kasvanut

• Minusta sisustusalan ammattilainen? Ensimmäisen koulupäiväni jälkeen Salon seudun ammattiopistossa pohdin, jokohan nyt olisin suuri suunnittelija. Kas, kun en silloin vielä samalla hetkellä vuokrannut omia toimistotiloja ja ostanut omia tapettikirjoja. Olihan työtunteja äidin liikkeessä takana jo monen vuoden ajalta. Oletin, että olen jo sisäänkasvanut sisustuksen maailmaan.

  Nyt, melkein puolen vuoden koulunkäynnin jälkeen tämän suuren suunnittelijan jalat ovat laskeutuneet pilvistä lähemmäs maanpintaa. Ensimmäiset kuukaudet koulussa pohdittiin suunnittelijan suhdetta asiakkaaseen ja päinvastoin. Meidät opiskelijat saatettiin ymmärtämään, miten suunnittelija pääsee useasti asiakkaansa pyhimpään paikkaan, kotipesään ja vielä ehdottelemaan uusia mahdollisuuksia kuhunkin kotiin.

  Tähän, jouluun 2010 mennessä, olen suunnitellut jo yhden lastenhuoneen, keittiön ja jopa yhden kokonaisen kodin. Nämä suoritukset nostavat jo ihmetystä ja yllätystä tässä suunnittelijanalussa. Minäkö olen tehnyt kaiken tuon? Jokaisen suunnittelutehtävän painotuksena on ollut asiakkaan kuuntelemisen ja asiakkaasta oppiminen. Olen kysellyt suosikkivärejä, kuoseja ja levitellyt tyyli-ideakorttejani sekä kuusivuotiaan pikkuprinsessan että keski-ikäisen miehen edessä. Ja kaikilta olen saanut oikeita vastauksia asiakkaalle mieluisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

  Toki aina silloin tällöin, kun oikein kaikki onnistuu, tämä pieni suuri suunnittelija jo miettii, miten vanhasta ladon ovesta saisi hienon piirustuspöydän toimistoon, jos siihen laittaisi lasilevyn päälle, ja miten mukavaa siinä olisi sitten piirustaa…

  Tärkeimpänä oppina jokaiselle sisustajalle pidän ajatusta, jonka opin jo ensimmäisenä koulupäivänäni –jokainen koti on omalla tavallaan kaunis. Suunnittelijan tehtävä on keksiä uusia, asiakkaan näköisiä tapoja korostaa kodin ominaista kauneutta.

  Elina Aho

  elina.aho(a)loviisanaitta.fi

  Kirjoittaja on ruskolainen sisustusalan opiskelija.