Kollektiivinen juhlahysteria

• “So what!”, “Ei ne vieraat teidän kotia katso vaan nauttivat teidän seurasta – ja mikä sen parempaa kuin rentoutunut emäntä!”, “Juhlat onnistuvat hyvin vähemmän valmiissakin!”, “Anu, rauhotu!”, “Mitä sitä turhaan rehkii juhlien takia – siivoa juhlien jälkeen!”, “Ei ihmiset kotia tule katsomaan vaan nuorta ripille päässyttä sekä isää ja äitiä!”, “Eikä kukaan vieras tarkkaile, kuinka hyvin on siivottu, vaan tähyilee kahvipöytään päin!”, “A clean house is a sign of a wasted life!”

  Tässä muutamia kommentteja, joita sain purkaessani tyttären rippijuhlia edeltävää siivousangstia Facebook-statuksessani – ja samoja lohduttavia sanoja olen tarjonnut kavereilleni heidän huokaillessa kesän perhejuhlien valmistelujen kanssa. Harvassa ovat ne äidit, jotka hehkuttavat keskittyvänsä olennaiseen. Heitäkin löytyy, mutta jokainen sisimmissään tietää pistäneensä parasta, että koti olisi edustuskunnossa.

  Toiset tietenkin ovat paremmin organisoituneita ja osaavat tehdä hommat ajoissa. Itse kuulun viimetinkalaisiin. Vaikka alan hyvissä ajoin laatimaan maailmoja syleileviä to do -listoja, aktiivinen häärääminen keskittyy joskus liiankin lähelle H-hetkeä. Usein sanotaan, että pitäisi nukkua hyvin, että jaksaa juhlia ja varoitellaan nuutuneen emännän syndroomasta.

  Aattoyön ponnistelut ovat itselleni olennainen osa juhlapäivää, ja ikimuistoisimmat auringonnousut olen nähnyt, kun viime tingan valmistelujen lomassa hiljennyn hetkeksi ihailemaan kesäaamun raikkautta. Samoin olen huomannut, että vieraista saa virtaa, joten uupumus iskeekin vasta viimeisten lähdettyä.

  Esikoinen oli aikoinaan armollinen ja vietti lakkiaisiaan joulukuussa, jolloin oli sallittua juhlia kynttilävalaistuksessa eikä tarvinnut murehtia ikkunanpesusta tai nuhjuisista sohvanpäällisistä. Tyttären tämän kesän rippijuhlat eivät antaneet armoa ja ankaralla silmällä katsoen koko talo tuntui kaipaavan kohennusta.

  Aina ei voi pistää koko huushollia uusiksi, joten pitää pistää luovuus peliin. Pappilan saliin tuli ihan uusi tunnelma, kun keräsimme vintille vuosien varrella kerääntyneen sekalaisten taulujen seurakunnan ja piilotimme vähän jo elähtäneen tapetin niillä. Toimii kuin vanha avioliittomme: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua.

  Anu Salminen
  Kirjoittaja on kääntäjä-tulkki ja Ruskon kirkherska

  anu.salminen(a)dnainternet.net